Nyt on sitten tullut aika, jolloin talo tuntuu tavattoman tyhjältä. Kaksi kolmesta on lähtenyt valloittamaan omia ihmisiään ja koko maailmaa. Cassiopeia muutti toissapäivänä Joensuuhun ja Cepheus eilen Jyväskylään. Molemmilla on matka ja sopeutuminen omaan kotiin sujunut todella hienosti ja on ollut ihanaa kuulla kuulumisia ja saada kuvia niiden uudesta elämästä omissa kodeissaan. Haikein mielin laskimme pennut maailmalle, mutta levollisin mielin kun molemmat pääsivät todella hyviin koteihin.

Cleopatra on vielä täällä meillä. Senhän piti lähteä aikanaan Englantiin, mutta suunnitelmaan näyttää tulevan ikävä muutos. Viikko sitten Cleopatra oli jossain riehunnan tiimellyksessä loukannut häntäänsä ja se on murtunut lähes tyvestä. Sitä yritettiin korjata reponoimalla se oikeaan asentoon eläinlääkärissä ja asentamalla siihen lasta tukemaan sitä, mutta ei se lasta pysynyt paikoillaan riittävän kauan. Ja epätodennäköistä olisi ollut että siitä olisi apua ollutkaan riittävästi. Koska Cleopatran piti mennä Englannissa myös näyttelyihin, ei tämä suunnitelma nyt sitten toteudukaan. Olemme valtavan pettyneitä niin me kasvattajat kuin Cleon varannut englantilainen kasvattajakin. Mutta kuitenkin joudumme toteamaan, että parempi että oli sentään "vaan" häntä eikä joku elintärkeämpi osa. Ihmehän tuo onkin, miten vähillä vammoilla kissanpennut elämänsä alkutaipaleesta selviävät -niin päätöntä se meno enimmäkseen on.

Cleolle aletaan nyt etsiä uutta kotia sitten. Mahdollisesti haluaisimme sen sijoittaakin, koska se on erittäin lupaava tyypiltään. Katsellaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan.

Eilen Aziza oli vähän ihmeissään, että minne vauvat ovat hävinneet, kulki sukka suussa huudellen ympäriinsä. Mutta tänään näyttäisi jo päässeen asiassa eteenpäin ja jaksaa paneutua taas muihin touhuihin kuten riehumiseen ja ulkotarhassa patsasteluun. Azi myös selvästi yrittää vierottaa Cleoa, ei päästä sitä enää tissille. Maitoahan ei ole tullut enää aikoihin. Cleo sitten hakee seuraa Kiijasta ja Onnista ja myös Tyyne-koirasta.