Upi oli TICA näyttelyssä sunnuntaina 4.10. Näyttelyn järjesti Alfa Felis kissayhdistys Porvoossa. Näyttelyn järjestelyistä olisi paljonkin sanottavaa, mutta keskitytään nyt olennaiseen. Tuo näyttely kun oli todennäköisesti Upille sen viimeinen, jossa se esiintyy edukseen.

Kaikki, jotka ovat Upin tavanneet näyttelyissä tai siitä kuvia nähneet, tietävät, että kyseessä on todella reipas ja avoin ja kiltti poika. Nyt se on enää vain varjo entisestään. Kiitos tästä kuuluu eräälle tuomarille. Kyseinen tuomari oli kaksi kertaa arvostelun aikana tiputtanut kissan käsistään. Voitteko kuvitella? Ymmärrän kyllä, että jos kissa on vihainen niin tuomarin käsistä voi päästä karkuun, mutta Upi ei ole koskaan ollut vihainen kenellekään eikä ollut tälläkään kertaa. Vain oma vilkas itsensä. Jälkimmäisen pudotuksen yhteydessä Upi kolhi itsensä tuomarin pöytään lattialle pudotessaan ja säntäsi karkuun näyttelyhallissa. Sitä oli sitten ihmiset ajaneet takaa (mikä neronleimaus!) ympäri hallia. Loppupäivän se oli ollut aivan järkyttynyt ja peloissaan. Mainittakoon, että ei edelleenkään yhtään vihainen.

Viikko sitten Upin piti osallistua CFF:n näyttelyyn Helsingissä. Kuitenkin heti lauantaiaamuna oli selvää, että grandipisteistä on turha haaveilla. Upi kyyhötti peloissaan häkissään, aivan eri kissa kuin ennen. Yhteen rinkiin se vietiin ja raukka takertui kaikilla tassuillaan häkkiinsä, ettei vaan joutuisi taas tuomarin pöydälle satutettavaksi. Ukrainalainen nuori tuomarineito kuitenkin todella varmoin ja rauhallisin ottein käytti kissan pöydällään, mikä oli varsin hyvä juttu sikäli, että Upi näki, että aina ei satuteta ja pelotella. Mutta eipä kissaa voinut kiusata eikä siinä mitään järkeä olisi ollut, joten vedin sen pois arvostelusta ja hieman rentouduttuaan iltapäivällä Upi lähti kotiinsa.

Taloudellista tappiota tuli osallistumismaksun verran (noin 50 euroa) ja bensarahat päälle. Upi on ilmoitettu Eryn näyttelyyn, käymme ehkä kokeilemassa, miten se menee. Valitus on mennyt Alfalle, sieltä tuskin mitään koskaan kuuluu. Seuraavaksi laitan postia kyseiselle tuomarille ja sitten TICA:lle. Eihän se mitään auta tietenkään.

Kissalle aiheutettua kärsimystä ja meille aiheutettua mielipahaa ei kuitenkaan voi rahassa mitata. Upea näyttelykissa koristaa jatkossa todennäköisesti vain omaa kotiaan.