Olimme Ennan kanssa viime viikonloppuna Jyväskylässä peräti ihan kahtena päivänä näyttelyssä. Enna on juuri siirtynyt aikuisten luokkaan, joten mistään sen kummemmasta kuin omasta arvostelutuloksesta ei tarvinnut jännittää. Babyfacella ei ole asiaa jatkokilpailuihin. Molempina päivinä sertit saatiinkin ja lauantaina käytiin myös TP-valinnassa kääntymässä. Näin tuli hoidettua kuntoon Kissaliiton vaatimus avoimen luokan excellent-arvostelusta jatkuvassa siitoskäytössä olevalta kissalta. Eihän sitä vielä tiedä tuleeko Enna ikinä olemaankaan siitoskäytössä, mutta onpahan nämä asiat kunnossa nyt. Aiempaan tapaan Enna käyttäytyi pöydällä mallikkaasti, mutta epävarmuus hieman oireili sylissä ja esittelyasennoissa ollessa. Samanlaista räpätystä piti Aziza-mummokin aikoinaan samassa iässä. Hankala ikä tuo murkkuikä.

Päivät kuluivat leppoisasti uuden Sturdi-häkin suojissa. Sturdi tuli Nupun mukana USA:sta kun siellä ne ovat kovin edullisia verrattuna meikäläisiin hintoihin. Samoin tuli Sturdibag, valkoinen sekin tietty.

Mukana Keskisin näyttelyssä oli myös velipoika Eppu, joka esiintyi kastraattipoikien sarjassa. Eppu on jo aikuisempi kuin Enna ja ihan miehekkään kokoinen jässikkä. Kovin tumma kuitenkin väriltään, mutta hyvä tyypiltään.

Eppu on tosi rauhallinen ja rento sylipoika, vaikka välillä vähän viirottaakin.

Naima-asioista kun puhumaan lähdettiin, niin niistä sen verran, että Upin ja Cassiopeian treffien tuloksia vielä odotellaan. Cassille ruoka maistuu kuulemma hyvin, toivotaan että se on hyvä merkki! Lisäksi todettakoon, että Ennan ja Epun velipoika Emir on valitettavasti perinyt isältään ruiskumestarin ominaisuudet ja saa tällä viikolla todennäköisesti nahkansa alle hormoni-implantin. Siitä lisää tuonnempana.