Rurokin kevätnäyttely oli tänä vuonna Messukeskuksen PetExpon yhteydessä. Sinne oli ilmoitettu meiltä Enna, Laila ja Nuppu. Enna jäi kuitenkin kotiin Norjan reissun kariuduttua. Allekirjoittanut sai edellisviikolla päähänsä, että uudet verhot vois väsätä uusille tyttösille, vihreät tietty. Ideaparkin Eurokankaasta löytyikin edullista vihreää puuvillakangasta tähän tarpeeseen. Ompelusessiota ei tarvinut läpikäydä yksin.

Erityisesti Enna jaksoi osallistua kaikkiin projektin vaiheisiin.

Vanhemmat seurasivat sivistyneemmin eri etäisyyksiltä. Onni ja Aziza vierestä tuoleilta.

Ylivalvoja tarkkaili kokonaisuutta.

Kaikki meni ihan kivasti siihen saakka kunnes ompelukone kaivettiin esiin ja päästettiin ensimmäiset suraukset. Sen jälkeen kaikki muukin muuttui pelottavaksi. Siinä tassu heilui kun Enna tappoi kaikkea, häntä ja selkäpii hieman pörhöllään. Piti käydä iskemässä niin lattialla olevaa poljinta kuin allekirjoittaneen jalkaakin, ja kaikkein pahin oli mitan kotelo. Allekirjoittanut ompelee ehkä kerran kahdessa vuodessa, joten oikea mittanauha on aina hukassa, metrinmittoja löytyy helpommin.

Sitten lauantaiaamuna päästiin tosi toimiin. Hain Lailan kotoaan ja alkuserenadien jälkeen matka Helsinkiin sujuikin ihan rauhallisesti. Messukeskuksella olimme jo melko pian seitsemän jälkeen ja jonotuksen jälkeen pääsimme sisälle ja Nuppukin saapui oman henkilökuntansa kanssa paikalle. Häkit olivat sikinsokin mutta lopulta omat löytyivät. Onneksi tilaa oli hyvin ja käytävät olivat todella väljät! Olin perännyt että Rurokin näyttely olisi nimensä mukaisesti ruuhkainen, kuten usen on ollut, mutta ei tällä kertaa. Siihen nähden, että tuhkahässäkkä oli sotkenut tuomareidenkin saamista paikalle, järjestelyt sujuivat kohtalaisesti. Täplikkäilläkin vaihtui tuomari, mutta meidän onneksemme niin, sillä Arja Martikainen osaa aivan upeasti käsitellä hieman arkojakin kissoja ja ensikertalaiselle Nupulle Arjalle pääseminen oli lottovoitto.

Lailaa sen sijaan ei jännittänyt yhtään. Se on ihan superreipas. Häkissä olo vaan ei maittanut ei pätkääkään ja se jaksoikin yllättävän kauan riehua ja yrittää murtautua  häkistään ulos. Hiekat ja ruoat myllättiin nurin useaan kertaan. Sylissä sen sijaan oli ihan jees olla, varsinkin jos Hänen Ylhäisyyttään kanniskeltiin ympäriinsä katselemassa paikkoja.

Iltapäivällä alkoi vähän väsy painaa ja silmät lupsahdella.

Lailan arvostelukin meni yli odotusten, sillä Laila oli Jarmo Räihälle "Yksi lupaavimmista Mau-nuorista, mitä hän on koskaan tavannut" ja niinpä tie kävi Lailalla päivän päätteeksi vielä paneeliin! Kerrassaan hieno saavutus. Siellä ei toki enää ääniä tullut, mutta eipä niitä odotettukaan.

Nuppu kävi arvostelussa ja sai paljon kehuja myöskin.

Mukana olivat kasvateistamme koko E-pentueen poikatrio. Emir osallistui ensimmäistä kertaa avoimeen luokkaan ja sai sertinsä ja esiintyi jälleen yhtä kiltisti ja hienosti kuten aina. Eppu sai viimeisen kotimaisen CAPIB-sertinsä ja jää nyt odottamaan ulkomaanreissua. Mukana oli myös vähemmän näyttelyissä käynyt veljessarjan hopeatäplikäs versio Nelson, jonka päivä sujui myös ihan mukavasti. Nelson joutui kisailemaan CAP-sertistä isoisoisänsä Manun kanssa ja voitto meni tällä kertaa Manulle, joka valmistuikin Premieriksi. Onnea Manulle! Nelsonin tulos siis oli EX2, mutta ei hullummin sekään. Nelsonista on kasvanut melkoinen äijä siihen nähden, että hän syntyi lähes karvattomana 60 grammaisena rääpäleenä.

Päivä oli kaikin puolin oikein mukava ja sujui nopeasti kivojen ihmisten kanssa rupatellessa. Kiitos kaikille!

PetExpossa oli myös paljon yrityksiä paikalla ja kaikenlaista kivaa ostettavaa olisi ollut. Tyydyin kuitenkin parhaisiin ruokatarjouksiin. Koiratuotteitakin oli paljon tarjolla ja Tyynelle löytyikin edullisesti nakkilelu, joka pääsikin heti käsittelyyn. Tosin Tyyne oli kyllä lopulta aika pettynyt, että nakit eivät olleetkaan oikeita.