Jo toisen kerran tänä vuonna Upille koitti matka Itä-Suomeen morsiota tapaamaan. Talvellahan Upi reissasi vuoden pahimman lumimyrskyn aikaan Joensuuhun Cassiopeiaa tapaamaan, mutta ihmissilmään ja -korvaan lupaavalta näyttäneistä astumisista huolimatta reissu ei tuottanut tulosta. Sittemmin Cassiopeia päädyttiin steriloimaan sen yskittyä muutamaan otteeseen kevään aikaan.

Nuppu-tyttömme sen sijaan on ollut nyt viettämässä kesää Pohjois-Karjalassa ja koska halusimme yrittää astuttaa sen heti kun kiimat pillereiden käytön jälkeen palaavat, oli Upilla taas reissu edessä saatuamme kuulla Nupun kiiman ensioireiden lopulta ilmaantuneen kuukausi pillereiden lopettamisen jälkeen. Työpäivän päätteeksi viime viikon alussa kävin junalla viemässä Upin Pieksämäelle, jossa Nupun henkilökunta oli sitä vastassa. Sitten itse lähdin heti takaisin päin lähteneeseen junaan. Automatkaa heillä oli vielä jäljellä pari sataa kilometriä.

Heti Nupun nähtyään Upi oli aloittanut tehokkaat lemmen luritukset ja Nuppu oli lämmennyt varsin pian, sillä ensimmäinen astuminen oli todistettu jo muutaman tunnin kuluttua. Seuraavaksi päiväksi allekirjoittanut oli antanut ohjeen laittaa pariskunta erilleen, koska ihmiset olivat poissa, varmuuden vuoksi kuitenkin kun vieraita kissoja toisilleen olivat. Kotiin tultuaan olivat ihmiset kuitenkin joutuneet toteamaan, että urhea sulho oli murtautunut ovien läpi neitonsa luo. Niinpä pariskunta sai viettää aikaa keskenään ihan kunnolla. Vähitellen alkoi suurin into laantua, mutta vielä useamman päivän jälkeen, kun allekirjoittanut oli jälleen ohjeistanut pariskunnan eristämiseen (jotkut kasvattajat ovat sitä mieltä että pennuista saattaisi tulla kovin eri-ikäisiä jos häät kovin monta päivää kestävät mutta en ole tästä itse aivan vakuuttunut kuitenkaan), oli Upi edelleen murtautunut kaikkien barrikadien läpi.

Erinäisten aikatauluongelmien takia Upi päästiin hakemaan kotiin maanantaina, eli viikko tuli vietettyä kosiomatkalla. Automatkan jälkeinen junamatka ulottui tällä kertaa Kuopiosta Tampereelle ja sieltä Upi vielä edelleen pääsi oman henkilökuntansa kyydillä kotiinsa Forssan seudulle. Upi on todella hyvä matkustaja, aivan hiljainen ja hajuton. Ainoa ääni pääsi kun oma mamma oli poikaa vastassa Tampereen asemalla. Jälleen näkemisen ilo taisi olla molemmin puolinen! Tällä kertaa junan vaihtoaika oli hieman pitempi ja allekirjoittanut ehti käydä Kuopion torilla syömässä hieman muikkuja. Pitkä matka oli taas, mutta tulipahan tehtyä!

Toivottavasti tulostakin tulee. Nyt vain kovasti pidämme peukkuja, että lopultakin Iltavillejä ipanoita maailmaan saataisiin lisää. Jos niin on käydäkseen, mukulat syntyvät lokakuun puolivälin tienoolla.