Kymmenen vuotta sitten, 2.9.2000, syntyi Jyväskylässä kolme pientä kissanpentua. Yksi oli ruskea, yksi punainen ja yksi hopean harmaa. Kaikki varttuivat vikkelästi vilkkaiksi pieniksi kissoiksi. Hopeisen varalle oli suuria suunnitelmia: sen olisi lähteminen Skotlantiin siitosuroksen hommiin. Mutta kuinka ollakaan, kun lähdön aika läheni, kissapojan hännänpää vääntyi mutkalle ja suunnitelma piti peruuttaa, eihän viallista kissaa voinut tällaiseen tarkoitukseen myydä.

Tammikuussa 2001 tuo pentu punaisine veljineen oli vielä vailla omaa kotia ja edessä oli matka esittelynäyttelyyn Tampereelle. Siellä oli paljon kiinnostuneita pienten pörröpoikien ympärillä ja molemmat löysivät omat kotinsa. Hopeisesta oli enemmänkin kiinnostuneita, mutta eräs nuorehko nainen mietti asiaa liian pitkään ja pentu luvattiin sitä ensi kysyneelle. Yhteystiedot kuitenkin kasvattaja otti, että ilmoittelee kun seuraava pentue syntyy. Mutta jo samana iltana soi puhelin. "Ei me voida myydä sitä pentua sinne minne oli aiottu, siellä se olisi päässyt vapaasti ulkoilemaan. Vieläkö teitä kiinnostaa?"

Ja siitä alkoi minun ja Allun yhteinen taival, joka toivottavasti jatkuu vielä pitkään.

Synttäreitä juhlittiin eilen asiaan kuuluvasti katkaraputarjoilulla ja illan päätteeksi sankari pääsi valjastelemaan pihalle.