Koska meille ei ole pentuja tulossa nyt pitkään aikaan, ajattelin muuttaa tämän blogin muutakin kuin pentujuttuja sisältäväksi jorinaksi. Ainakin nyt kesällä on aikaakin jotain kirjoitella, saa nähdä miten sitten syksyllä käy kun alkaa enemmän kiireitä olla.

Vielä kun osaisi muokata tätä sivupohjaa niin että saisi tuohon ylös jonkun oman kuvan. Taitaa jäädä haaveeksi.

Tähän alkuun laitan esittelyt kaikista meidän kissoistamme, kokoonpanomme on muuttunut viimeisen vuoden aikana jonkin verran.

Herra ja hidalgo ainakin omasta mielestään on meidän siperiankissamme Allu. Allu täyttää syyskuussa 9 vuotta ja on kotoisin Jyväskylästä, hänen koko nimensä kuuluu IP FIN*Rasputin's Aleksei. Allu on väriltään hopeatiikeri. Allu on mamman poika, mutta vuosien mittaan myös hyväksynyt Samunkin palvelijakseen. Allu ei enää jaksa oikein innostua nuorison kanssa telmimään, vaan viettääkin aikaansa varsinkin näin kesäisin ulkotarhassa loikoillen. Sillä on itsetunto kohdillaan, se on useamman kerran ns. laulanut suohon ulkotarhan lähettyville ilmaantuneet vapaana liikkuvat kissat.

 

Meidän ensimmäinen maumme on rakas Kiijamme. Aloimme etsiä mauta vuonna 2004 ja useiden pettymysten jälkeen löysimme etsimämme lopultakin keväällä 2005. Kiija on kotoisin Luxemburgista ja hänen koko nimensä on PR & CH Kiyaa du Chamania. Kiija on tuonut elämäämme ja kissamaisuuteen aivan uuden ulottuvuuden. Hän on kekseliäs ja älykäs, äärimmäisen kiltti muita kissoja ja ihmisiä kohtaan, hellyyden kipeä ja seurallinen, mutta silti itsenäinen Kissa isolla K:lla. Koska Kiija oli enemmän kuin saatoimme etukäteen kuvitellakaan, halusimme alkaa kasvattaa näitä kissoja. Kiija onkin kahden ensimmäisen pentueemme emo. Valitettavasti se ei ollut emotyyppiä, joten se leikattiin jo syksyllä 2007. Sillä oli fyysisiä ongelmia tiineys- ja imetysaikana, koska se ei oikeastaan juo lainkaan, ei ainakaan niin paljon kuin imettävän kissan pitäisi. Lisäksi sen tapa pentujen temmeltämisen hillintään oli niiden korvien pureminen, mikä ei ollut ollenkaan mukavaa. Mutta parempaa lemmikkiä ei voi juuri kuvitella. Alla olevassa kuvassa Kiija oikealla.

 

Yllä olevassa kuvassa istuu emonsa vieressä Onni Manninen. Onni oli yksi B-pentueemme neljästä pennusta, jotka syntyivät kesällä 2007. Alusta asti olimme asenteella, että näihin pentuihin ei kiinnytä, kotiin ei jää ketään, naaraspentu sijoitetaan. Niinpä niin. Kolmeviikkoisena se jo puski leukaani ja nenääni ja tuijotti suoraan silmiini. Pari valvottua yötä vaati päätöksen tekeminen, mutta päivääkään ei ole kaduttanut, että meillä on kotona "ylimääräinen" kissa. Eikä Onni ole millään tapaa ylimääräinen, se on tuonut minulle suunnattoman määrän iloa ja onnea. Onni on hyvin rento kaveri, kaikkien ystävä ja ihmisrakas poika. Onni leikattiin keväällä 2008, kun sen ja Allun kilpalaulanta alkoi yltyä hieman liian kovaksi, eikä siitoskäyttöä sille ollut näköpiirissä lähiaikoina. Onnin näyttelyissä käyntiä on rajoittanut sen matkapahoinvointi, vaikka luonteensa puolesta se olisi mitä ideaalein näyttelykaveri. Onnin virallinen nimi on PR FIN*Iltavilli Bomani Bnon.

Onnin isosiskopuoli FIN*Iltavilli Aziza Amaunet on tietääksemme ensimmäinen Suomessa syntynyt mau. Kävimme Kiijan kanssa Hollannissa keväällä 2006 astutusmatkalla. Ultra näytti kolmea pentua. Juhannuksena synnytys sitten alkoi, jämähti ja lopulta yöllä eläinlääkärissä Azi syntyi. Sen häntä oli näkynyt jo muutaman tunnin synnytyskanavassa, mutta eläinlääkäri ei suostunut ottamaan meitä vastaan. Luulimme että se oli kuollut ja tarkoitus oli saada se pois "muiden" tieltä synnytyskanavasta. Mutta ehei, neiti oli virkeä ja täynnä elämänhalua, toinen takajalka vääntynyt ees taas kanavassa seilatessa. Enempää pentuja ei kuulunut, maito ei noussut ja siinä me sitten olimme keskellä yötä ihmeissämme. Jostain sähköjohdosta tehtiin ruokintaletku, ohjeet katsottiin netistä ja ei kun ruokaa tuubilla pikkuiseen. Siitä se sitten vähitellen lähti, maitokin nousi Kiijalle ja Azin jalka näytti toimivan. Nykyään kun sen vauhtia katselee, ei uskoisi että eläinlääkäri sanoi "jalka on kyllä menetetty". Ei siinä mitään vikaa ole. Aziza on Samun oma Prinsessa, heillä on aivan erikoislaatuinen suhde. Azin kanssa on käyty paljon näyttelyissä ja se on hyvä matkustaja ja kiltti luonteeltaan. Azilla on yhdet pennut, meidän C-pentueemme. Valitettavasti se jää Azin ainoaksi pentueeksi. Siitä lisää myöhemmin. 

 

Tällä kokoonpanolla olemmekin menneet vähän aikaa ja elo oli mukavan seesteistä aikuisten kissojen kanssa. Kesäkuun lopulla joukkoomme kuitenkin liittyi Enna - FIN*Iltavilli Ebonee Echidna. Enska-Penska on oma kasvattimme, Azizan lapsenlapsi ja siis kolmannen polven Iltavilli. Enna syntyi emonsa Cleon ensimmäisenä pentuna maaliskuussa Helsingissä. Cleon piti alunperin lähteä Englantiin, mutta häntämurtuma muutti suunnitelmat viime kesänä. Sille löytyi hyvä lemmikkikoti ja asioiden loksahdettua kohdalleen saimme mahdollisuuden käyttää sitä kasvatukseemme yhden pentueen verran. Enna isä on USA tuonti, joka asuu Ruotsissa. Kiitos Ennan ja muiden pentujen hyvästä hoidosta ja tästä mahdollisuudesta kasvatuksemme jatkamiseen kuuluu Elinalle ja Pyrylle, jotka ovat siis Cleon omat ihmiset. Toivomme Ennan pysyvän terveenä ja että voimme jatkaa Iltavillien tarinaa sen kautta. Enna on todella kaunis, hyvän tyyppinen ja upean savuvärin omaava omatoiminen ja sanavalmis neitonen, joka on pistänyt uutta vipinää meidän laumaamme. Hienosti on sopeuduttu kaikin puolin. Ennan rekisteröintihakemus CFA:aan on vireillä ja ensimmäiset näytelmät ovat edessä elokuussa niin FIFe:ssä kuin CFA:ssakin.

 

Ennan tuleva sulhanen on Upi. Viime talvena suunnitelmani kasvatuksen suhteen olivat vilkkaat ja lähdin etsimään uutta urosta. Löysinkin mukavan kasvattajan ja sopivan kissan kaukaa Yhdysvaltain Michiganista ja lopulta hain Upin Suomeen huhtikuussa. Sen kautta saamme mielenkiintoisia uusia linjoja. Upi on todella ihmisrakas, varsinkin omaan ihmiseensä Kaisaan kiintynyt komea hopeatäplikäs poika. Upi on rekisteröity CFA:aan, TICA:aan ja FIFe:een ja jos vaan kehittyvät kollihormonit antavat myöten, Upin on tarkoitus käydä näyttelyissä aktiivisesti eri järjestöissä. Upin virallinen nimi on Ajatarah Oubastet of Iltavilli ja ilmeisesti sen nimen eteen saisi liittää tittelin CH (TICA). Tämä on vielä selvittelyn alla, kun muiden järjestöjen tittelitouhut ovat allekirjoittaneelle vielä hieman hepreaa. Kiitollisia olemme Whitneylle tästä upeasta pojasta ja Kaisalle ja Karille hyvän kodin tarjoamisesta!