Viime yönä oli heittäydytty vallan puuhakkaiksi.

Jo edellisenä yönä julman hukutuskuoleman kokenut hiiren nahka oli yllättäen herännyt henkiin keskellä yötä ja joutunut toistamiseen samaan käsittelyyn. Vielä kesken hukutuksen se oli sätkinyt vastaan, koska vettä oli noin metrin säteellä koiran vesikupin ympärillä. Eilen raato oli raahattu lopuksi keittiön kankaiselle tuolille, tänään se oli varmuuden vuoksi jätetty kuppiin, ettei ainakaan enää siitä heräisi. Ei herää, sen voi allekirjoittanutkin vakuuttaa.

Syyllinen tähän oli suhteellisen helppoa jäljittää, kirjaimellisesti, sillä juniori ei ole vielä oppinut pyyhkimään tassun jälkiään pois rikospaikalta.

Sitten seuraavaksi oli puuhasteltu olohuoneessa. Allekirjoittanut näppärästi Biltemasta oli mukanaan tuonut pitkän eristeputken. Ideana oli leikellä siitä sopivia "painipatukoita" ja täyttää ne mintulla. Jonkun mielestä tuollainen 2,5 metrinen patukka oli ihan hyvän pituinen.

Rikospaikalle ei oltu jätetty muuta, kuin hampaiden jälkiä ja tällä perusteella voitiin juniori sulkea pois. Testaamalla selvisi, kenellä oli eniten taipumuksia putken silppuamiseen. Syyllinen varmistui lähes 100% varmuudella.

Ilmeisesti tänä aamuna palveluskunta nukkui tavanomaista sikeämmin, koska normaalit herätyskeinot, kuten huutaminen, päältä juokseminen ja tavaroiden rämppääminen eivät toimineet. Joku oli kuitenkin ilmeisesti painanut mieleensä joskus aikaisemmin, että palohälyttimen rävähtäminen päälle saa laiskimpaankin kaksijalkaiseen kummasti liikettä. Kahvinkeitin oli nimittäin laitettu päälle.

Tähän neronleimaukseen voi olla vain ja ainoastaan yksi syyllinen, sen verran allekirjoittanut on oppinut kissojaan tuntemaan.

Ideat oikein leimuavat päässä.