Aziza steriloitiin tänään. Alunperin sen piti olla ohjelmassa ensi viikolla. Tänä aamuna kuitenkin huolestuin sen kovasta väsymyksestä ja ruokahaluttomuudesta ja menimme lääkäriin iltapäivällä. Kohtutulehdusta ei ollut ja kissa olikin päivän mittaan virkistynyt. Koska heillä oli runsaasti aikaa, leikattiin rouva samantien kuitenkin.
Lykkäsin asiaa pitkälle, koska kävimme pitkään pohdintoja, pitäisikö se astuttaa vaiko leikata. Azi on saanut nuorena voimakkaan allergisen reaktion Rabdomun+Purevax RCP rokotuksen jälkeen ja nuorempana sillä oli kiimassa ollessaan kutinoita. Sen ensimmäiset pennut ovat olleet terveitä, paitsi tyttärellään oli eosinofiilinen granulooma imetysaikana. Azin siskopuolella on myös ollut kutinoita raskausaikana ja samoin valitettavasti siskopuolen tyttärellä. Lopullinen niitti arkussa oli Kiija-emon yskä, joka korjaantui nopeasti astmalääkityksellä. Vähänkään maalaisjärkeä omaava maallikkokin ymmärtää, että jotain häikkää geeneissä on. Varsin selkeästihän immuniteetti on yliherkistymiseen taipuvainen. Kaikki nuo edellä mainitut oireet ovat samaa "tautiperhettä".
Valitettavasti mau kasvattajat tuntuvat suhtautuvan asiaan aika välinpitämättömästi, vaikka samoja ongelmia kuulostaa olevan muillakin ympäri maailman. Naaraiden "hot spotit" erilaisissa hormonimyrskyissä ovat monen mielestä vain hormonaalista, mutta olen kyllä taipuvainen uskomaan, että taustalla on yliherkkyyttä, joka vain laukeaa noissa hormonaalisissa tilanteissa. Vai miten muka ruokavaliomuutos voisi korjata hormonaaliset kutinat? Eosinofiiliset granuloomat ovat myös immuniteetin ongelma.
Olin pitkään sillä kannalla, että Azin voisi astuttaa toistamiseenkin, koska siinä on paljon hyvääkin (sen sukutaulussa on vain yksi kolmesta Suomen kantamausta) ja ensimmäiset pennut ovat olleet hyvävointisia, mutta lopputulema oli kuitenkin tämä. Pitää tehdä niin kuin oma moraali sanoo. En usko että tulen katumaan, vaikka vaikea päätös olikin. Ei ole ihan helppoa myöntää, että ne omat rakkaat kissat eivät olekaan sellaisia, mitä omasta mielestäni kasvatuskissojen pitää olla.
Koska koen tämän upean rodun niin rakkaana ja tärkeänä kuitenkin, haluan vielä yrittää parin sukupolven verran. Azizan pieni tyttärentytär on nyt meillä kotona ja toivomme hartaasti sen pysyvän terveenä. Sulhanenhan on myös jo hankittu. Aion myös tuoda vielä yhden naaraan ensi talvena. Haluan uskoa, että järkevillä kasvatusvalinnoilla voidaan pitemmän päälle muuttaa tilannetta, mutta koska yksi tai kaksi kasvattajaa ei voi koko rotua muuttaa, en tiedä miten siinä sitten käy.
