Tyyne ja allekirjoittanut ovat heittäneet talviturkkinsa Näsijärven aaltoihin jo muutaman kerran viime päivinä.

Tämä kesä on ensimmäinen kesä, jolloin Tyyne uskaltautuu ihan uimasilleen. Ennen se ei ole suostunut menemään niin syvälle etteivät jala yllä pohjaan. Nyt se meni kerran hieman vahingossa kepin perässä ja huomasi että hänhän osaa uida, ja sen jälkeen onkin polskittu menemään ihan kunnolla. Tosin ei edelleenkään ilman keppiä tai eilen ostettua uutta uimalelua.

Sinne jäi turkki aaltoihin!

Tyynen turkkia oli pakko hieman keventää, koska aluskarva oli niin turkasen paksua ja meinasi alkaa jo huopaantumaan, ettei mitään muuta vaihtoehtoa enää ollut. Ja onhan olokin varmaan kivempi näillä ilmoilla ilman paksua todella tiheää turkkia. Pari muovikassillista siitä lähti. Jälki on epätasaista, kun saksilla preparoin, tarpeeksi tehokasta leikkuria ei meiltä löytynyt.

Hännän tyvi on leikattu lyhyeksi ja päähän jätetty pallomainen tupsu, siis hieman puudelityyliin.

Yllä olevassa kuvassa näkyy myös pienen pieni Hertta-koira, jonka luona kävimme tänään Tyynen kanssa kylässä. Hertta on ystäväni Hannan 11-viikkoinen kääpiöpinseri. Kerrassaan valloittava tapaus. <3

Aikuisen koiran kanssa elellessä sitä onkin jo unohtanut, miten kokonaisvaltaisen vauhdikasta on koiranpennun elämä. Joko nukutaan tai sitten mennään täysillä. Välimuotoja ei ole.

Hertan korvista ei vielä tiedetä, nousevatko pystyyn vaiko eivät. Kääpiöpinsereillä kumpikin malli on kelvollinen. Pyrkimystä pystyyn näyttäisi olevan kuitenkin. :-)

Tyyne ei jaksanut paljon Hertan kanssa kirmailla, esittin vain coolia ja ignoorasi koko kakaran. Sekös pientä ihmetytti, miten joku voi vain olla eikä leikkiä!