Kävimme sunnuntaina näyttelemässä Ennan kanssa Kuopiossa. Ajoimme sinne lauantaina päivällä ja olimme hotellissa yötä. Menomatka meni sopuisasti jutellen. Sunnuntaina sen sijaan paluumatkalla Ennaan oli iskenyt pahemman puoleinen savolainen puheripuli. Tai huutoripuli enemminkin. Tuli selväksi, että neiti ei ollut mielissään automatkasta, ei sitten tippaakaan. Alkumatkasta näytti, että huuto paheni silloin kun oltiin katuvalojen alueella, ehkä heijastelevat valot olivat ahdistavia? Loppumatkasta tuokin teoria kumoutui yhtenäiseen kiljuntaan. Mitään fyysistä pahoinvointia tai muuta hätää neidillä ei ole. Äänikin kesti hyvin syvistä kurkkuäänistä huolimatta. Kokeiltiin boksia ja näyttelyhäkkiä, ei eroa, paitsi että boksissa pystyy rämppäämään myös kaltereita. Kuinkahan monta tuntia pieni kissa jaksaakaan huutaa? Ennätys on nyt siis 4h 15min. Voi olla että joululoman Kajaanin reissu jää Ennan osalta väliin. Allekirjoittanut potee jo nyt ahdistusta mahdollisia tulevia ulkomaan astutusmatkoja ajatellessaankin. Miksi se ei voinut periä Kiijan ja Azin upeita matkustusominaisuuksia?

Näytelmärintamalla ei mitään uutta, käytös puhdas kymppi, arvostelu ok, mukana TP-valinnassa, mutta siihen sitä taas jäätiin. Voi olla että allekirjoittaneen muisti on hatara, mutta muistan tasan yhden savumaun olleen ikinä TP. Se oli joulukuussa 2006 kun Azi oli vielä pikkupennuissa. Ja vika ei ole kissoissa, päin vastoin, laatu on paranemaan päin niin tyypin kuin värinkin osalta. Täplikkäänä versiona sen sijaan paneelipaikkoja kyllä irtoaa epätyypikkäämmällekin katille. Mutta kilpailuhan on kova kolmosissa, ei siinä mitään, nytkään ei todellakaan huonolle hävitty, kaikki kunnia voittajalle.