Viime viikonloppuna meillä oli ohjelmassa Cat Fanciers of Finlandin järjestämä kuuden kehän kaikkien rotujen näyttely jo tutussa paikassa Helsingissä hotelli Rantapuiston yhteydessä olevassa näyttelyhallissa. Herätyskellon soidessa lauantaiaamuna viideltä mielessä häivähti lyhyesti, että ei tämä harrastus aivan täysipäisten ihmisten toimintaa ole, mutta pian siitä sitten taas kone käynnistyi.

Matkasimme Emirin henkilökunnan kyydillä ja tunnelma oli aika tiivis, olihan Emirin kaveri kotikissa Ukko myös mukana, ja meiltä siis Kiija ja Enna. Lisäksi palveluskuntien erinäiset pakaasit veivät tietysti oman tilansa autossa, kissojen häkkien ja hiekkapussien ohella.Matka sujui rattoisasti kunnes noin puoli minuuttia ennen kuin olimme perillä, alkoi sataa kaatamalla. Vaikka saimme auton reilun 10 metrin päähän ovesta, kastuimme läpimäriksi kantaessamme kissoja ja tavaroita sisälle. Pian sen jälkeen sade tietysti loppuikin. Näyttelyhallin ilmastointi pelasi hyvin ja siellä oli varsin miellyttävä ilma koko viikonlopun ajan, vaikka ulkona olikin varsinkin lauantaina todella kuuma.

Maaliskuisen Kiijan menestyksen sokaisemana allekirjoittanut oli asennoitunut niin, että amerikkalaisilta tuomareilta pisteitä mammalle ropisee, mutta toisin kävi. Kuudesta tuomarista ainoastaan Gary Veach osasi arvostaa Kiijan kauneutta sijoittaen sen lauantaina parhaaksi lyhytkarva-premierikseen. Muutoinkin tästä herrasta tuli allekirjoittaneen suosikkituomari, lähinnä sen takia, että hän käsitteli kissoja todella mahtavasti. Lisäksi arvostelua oli mukavaa seurata, koska hän puhui paljon ja sanoi jokaisesta kissasta jotain ja kertoi perusteita miksi valitsi niin kuin valitsi.

 

CFA:n näyttelysysteemissä edetään siten, että kun on kerätty ensin avoimessa luokassa kuusi winner ribbonia, valmistutaan championiksi (leikkaamattomat kissat) tai premieriksi (kastraatit). Kiija kilpaili ns. noviisina eli rekisteröimättömänä kissana maaliskuussa, mutta rekisteröityämme sen jälkikäteen, se sai myös premier-tittelin, koska oli saanut ribboninsa maaliskuun näyttelyssä. Enna oli kilpaillut rekisteröitynä ja sai champion-tittelin myös maaliskuussa. Tämän jälkeen alkaa kilpailu grand champion tai grand premier -titteliin oikeuttavista pisteistä. Niitä tarvitsee saada GC titteliin 200 ja GP titteliin 75. Pisteitä kertyy käytännössä sen mukaan, kuinka monta samantasoista (eli champion- tai premier-kissaa jää taakse kussakin kehässä). Näin ollen CFA:n grand-tittelit ovat todellakin ansaittuja ja voitettuja, toisin kuin FIFén tittelit. FIFéssä kun kissa voi saavuttaa korkeimmatkin SC ja SP tittelit voittamatta koskaan yhtään kissaa.

Jos samassa rodussa on useampi champion tai premier paikalla, niistä valitaan paras, jolloin se saa  pisteitä sen mukaan, montako kissaa se voitti. Eli koska Enna ja Emir ovat molemmat championeja, niistä valittiin aina parempi, joka sai yhden grand-pisteen. Lyhytkarva-premierejä oli näyttelyssä mukana vain viisi ja pitkäkarvat mukaan lukien (eli all breed premierejä) muistaakseni kaksitoista. Näin ollen kussakin kehässä paras all breed premier sai 12 pistettä ja toiseksi paras 90% sen saamasta pistemäärästä. Jos paras ja toiseksi paras all breed olivat pitkäkarvoja, sai paras lyhytkarvainen  premier puolestaan 4 pistettä ja toiseksi paras 90% siitä. Näin ollen Kiijan pistemääräksi tästä viikonlopusta tuli vaivaiset neljä pistettä. Parempi tietysti sekin kuin ei mitään. Championeja puolestaan oli luettelossa yhteensä 35, mutta tuloksiin lasketaan vain paikalla olleet ja tarkkaa lukumäärää en siis tiedä. Kilpailua oli siis huomattavasti enemmän. Joka kehässä valittiinkin sitten kolme parasta lyhyt- ja pitkäkarvaista championia ja näistä kolme parasta saivat siis all breed pisteet ja loput oman karvanpituutensa mukaisesti lasketut pisteet. Itse en todellakaan odottanut näitä pistesijoituksia Ennalle tai Emirille, koska paikalla oli todella paljon hyviä kissoja. Lauantai sujuikin totuttuun tapaan, Enna oli Becky Orlandon mielestä Emiriä parempi, mutta miestuomarit Veach ja Newkirk nimesivät Emirin paremmaksi. Sunnuntaina jätin Ennan viemättä yhteen kehään (Peter van Vonterghem), koska tiesin jo etukäteen, että kyseinen tuomari ei ole koskaan noteerannut meidän kissojamme mitenkään ja yleensä valinnut Emirin Ennaa paremmaksi. Enna oli hieman huonolla tuulella, joten annoin sen passata tämän kehän. Vein sen kuitenkin sunnuntaina iltapäivällä toiseen kehään, jossa tuomarina oli amerikkalainen Pam DelaBar, joka on käsittääkseni erittäin arvostettu tuomari ja on ollut myös koko CFA:n puheenjohtaja aiemmin. Hän sai Ennan arvosteltua vikkelästi ja valitsi sen Emiriä paremmaksi. Unohdin jo koko kehän, mutta hämmästyksekseni sain kuulla kuulutuksesta myöhemmin, että Ennan numero lueteltiin finaaliin kutsuttujen joukossa! Piti oikein käydä clerkiltä tarkistamassa, että oliko tosiaan näin ja niin oli. Championship-finaali käytiin kahdessa erässä, koska kissoja oli niin paljon. Kaikki parhaat championit kun eivät yltäneet kymmenen parhaan joukkoon, johon siis otetaan parhaat kissat kaikista leikkaamattomista, eli mukaan voi tulla niin GC-kissoja, Championeja, avoimen luokan kissoja kuin noviisejakin. Useimmiten suurin osa finalisteista on jo grandeja. Olin varma, että Enna olisi kolmanneksi paras lyhytkarva-champion, mutta ei, se oli toiseksi paras häviten vain hienolle abylle. Ja yllättäen Ennan edelle mahtui pitkäkarva-championeista vain yksi, joten Enna sai myös 3^rd best all breed champion -nauhan ja näin ollen 80% siitä pistemäärästä, minkä paras kissa sai (eli 80% kaikista paikalla olleista championeista, joita oli ilmeisesti noin 30). Tuomari kertoi lyhyesti mausta noin yleisesti ja sanoi, että mustasavulle on vaikeaa saada hyviä täpliä, mutta että tällä kissalle ne ovat aivan outstanding ja muutenkin tuli kaikenlaisia ylisanoja neidistä. No, hienothan ne Ennan täplät kyllä ovatkin! Mukavaa, että joku osasi arvostaa niitä. Sen sijaan itse olen sitä mieltä, että silmien väri on kaikkea muuta kuin exquisite... Näiden pisteiden lisäksi Enna sai kaksi pistettä voitettuaan Emirin kahdessa kehässä, velipoika oli parempi kolmessa kehässä ja yhteen Enna siis ei mennytkään. Sunnuntain päätteeksi vein Ennan vielä Jo Ann Miksa-Blackwellin kehään. Hän oli ottanut pentuna Ennan finaaliinsa ja tykkäsi tuolloin nimenomaan täplistä. Ennalla kuitenkin paloi hermot viereisessä häkissä huutaneeseen japanin bobtailiin, ja tuomarikin sai osansa Ennan mielipiteestä, joten herrasmiesveli valittiin paremmaksi.

 

  

Itse olisin mieluummin suonut pisteitä Kiijalle, koska haaveilen vielä jonain päivänä GP titteliä sille. Sen sijaan Enna ei tule saavuttamaan GC:a ikinä, joten pisteet ovat vähän yhtä tyhjän kanssa. Enna ei viihdy kehänäyttelyissä, ja sille ei vaan mitään voi. Lokakuussa on yhden päivän kuuden kehän näyttely Vantaalla, mutta en tiedä vielä ilmoitanko sinne vain Kiijan vaiko myös Ennan. Marraskuussa on CFA näyttely Tallinnassa ja sinne menemisestä päätämme kunhan näemme, mitä tuomareita sinne on tulossa. Mainittakoon, että Vantaan näyttelystä saa ensikertalainen näytteilleasettaja 20e alennuksen, joten nyt kannattaa tulla kokeilemaan!

Sunnuntaina näyttely kesti varsin pitkään ja pääsimme lähtemään vasta kuuden maissa kotiin. Kotimatka sujui aika väsyneissä tunnelmissa, mutta kotiin päästyämme alkoikin ennen näkemätön iltavilli! Aziza oli ollut selvästi erittäin turhautunut ollessaan poikien kanssa kotona ilman leikkiseuraa ja Ennallakin teki mieli verrytellä lihaksia, joten kaksikko otti kevyet parin tunnin iltaravit sunnuntain päätteeksi. Välillä Kiijakin pinteli mukana ja Onni hölkötteli ihmeissään tyttöjen perässä. Oli ihanaa olla taas kotona kaikkien ihanien ja rakkaiden kissojen luona ja nähdä miten iloisia ne olivat kun koko porukka oli taas koolla. Menipä näyttelyissä miten tahansa, omat ovat aina niitä parhaimpia.