Eilen eli tasan 65 päivää treffien alusta, sain soiton Nupun henkilökunnalta iltapäivällä, että pieniä supistuksia näkyy. Joten ei muuta kuin auton nokka kohti Helsinkiä syksyn pahimmassa räntämyrskyssä. Hengissä selvittiin perille ja vähitellen illan mittaan homma eteni. Yhdeksän jälkeen supistukset alkoivat muuttua paremman näköisiksi, mutta työnnöt eivät edenneet riittävän pitkiksi ja kymmeneltä supistuksen loppuivat. Seurasimme tilannetta jonkin aikaa, koska Nupun vointi oli kuitenkin hyvä ja pennut liikkuivat. Koska tilanne ei lähtenyt etenemään, oli pakko lähteä hakemaan apua. Yritimme ensin eräälle yksityiselle päivystävälle asemalle, mutta siellä oli jo joku toinen synnytysvaikeuksinen kissa ehtinyt ensin paikalle. Menimme sitten Viikkiin Yliopistollisen Eläinsairaalan hätäpäivystykseen, jossa jouduimme odottelemaan aika kauan aluksi ja eri toimenpiteiden välillä, koska siellä oli muitenkin avun tarvitsijoita paikalla. Nupusta otettiin röntgenkuvat, joissa näkyi neljä sikiötä. Verikokeissa ei näkynyt mitään hälyyttävää ja tunnustellen yksi pentu oli synnytyskanavassa.

Nuppu sai lääkitystä tippakanyyliin ja klo 1.50 syntyi maailmaan ensimmäinen Iltavilli F-ipana, hopeatäplikäs tyttö! Hieman vaisu se oli aluksi, mutta virkistyi kuitenkin. Kohta perään klo 2.05 syntyi seuraava pentu, joka oli poika. Sen väriä ihmeteltiin kovasti, ennen kuin allekirjoittaneelle valkeni totuus: kyseessä on klassinen tabby! Musta pentu jossa hopeisia läiskiä roiskittu sinne tänne, siltä se vastasyntyneenä näytti. Todella ponteva ja hyvävoimainen pentu suuntasi heti tissittelemään ja siskokin pääsi imuun. Sittenpä mitään ei enää tapahtunutkaan ja tunnustelemalla eläinlääkäri totesi seuraavan pennun olevan vielä kaukana kohdussa, joten lääkitystä ei kannattaisi lisätä. Niinpä päätimme lähteä kotiin, koska tilanne oli tietysti Nupulle stressaava ja se oli jo aika väsynyt.

Kotiin saavuimme hieman ennen neljää ja melkein heti kotiin rauhoituttuaan Nuppu alkoi ponnistaa seuraavaa pentua. Klo 4.05 punnersi maailmaan hopeatäplikäs vaaleanaamainen poika, virkeä sekin! Sitten Nuppu halusi vain nukkua ja kolmikko asettui maitobaariin, kohdussa oikeassa kyljessä vielä joku pentu mylläsi. Viiden jälkeen lopen uupuneet kätilöt päättivät alkaa kömpiä yöpuulle ja heti valojen himmettyä Nuppu lähti liikkeelle ja parin voimakkaan supistuksen saattelemaan viimeinen pentu syntyi vessan lattialle puoli kuuden maissa. Istukka oli sisässä ja pentu roikkui napanuoran varassa, eikä Nuppu osannut tehdä asialle mitään, joten katkaisimme nuoran ja siirsimme pennun ja hämmentyneen emon pesään. Tässä vaiheessa Nupun ilme alkoi jo olla: "Eikö nää lopu koskaan!" Viimeisin tulokas oli kaunis hopeatäplikäs tyttö, ponteva sekin.

Sitten lopulta pääsimme asettumaan levolle puoli seitsemän aikoihin aamulla. Allekirjoittanut on hyvin hyvin kiitollinen eläinrakkaasta esimiehestään, olisihan perjantai ollut työpäivä...

Pentujen painot saimme kunnolla mitattua vasta päivällä, painot olivat 100-106g eli hyvin tasaista hyvänkokoista porukkaa. Kaikki imuttelivat tyytyväisinä. Nupun ruokahalu ei ollut kovin kummoinen ja yritimme houkutella sitä syömään ja juomaan. Illemmalla painot olivat samalla tasolla eikä maitoa kovin paljon tunnu nisissä olevan, mutta kuitenkin pennut ovat tyytyväisen oloisia imiessään joten tuskin baari ihan tyhjä kuitenkaan oli. Nyt vaan toivotaan, että maito lähtisi vielä paremmin nousemaan ja Nupun ruokahalu paranisi. Ja että viimeisen pennun jälkeen sisään jäänyt istukka tulisi vähitellen ulos.

Muutama huonolaatuinen kuva todisteena ihmenelosista.

Pienet pallopäät ovat jatkuvasti baarissa.

Vasemmalla ihmetyksen aiheemme, tämä klassinen tabby poika.

 

Nuppu ei malttaisi poistua pentulaatikosta ollenkaan.