Suunnitelmat muuttuvat. Kun harkitsimme mau kasvatuksen aloittamista, ajattelin, että kymmenen vuoden päästä ehkä on jotain tuloksia nähtävissä. No, puolet siitä on nyt mennyt ja aika lailla lähtötilanteessa ollaan edelleen.

Alunperin oli ajatuksenani rakentaa omaa linjaa Kiijaan linjaten. Tämä suunnitelma etenikin ihan hyvin siihen saakka, kun kävi selväksi, että Ilonan linja ei jatku. Kiija oli itse jo siinä vaiheessa steriloitu. Ajatuksena siis oli ollut Azizan ja Ilonan astuttaminen erilinjaisilla uroksilla ja edelleen näiden jälkeläisten astuttaminen erilinjaisilla kissoilla ja sitten yhteen linjaaminen jossain vaiheessa. Ilonan linjassa meni mönkään suurin piirtein kaikki: Ilona itse valittiin kasvatukseen ulkonäöllisin perustein ja koska Onnille ei löytynyt morsianta oli Ilona pentueensa ainoa suvun jatkaja. Ja tietysti ainoa, joka ei ole sittemmin ollut täysin terve vaan hormonaalisia kutinoita sillä oli. Steriloinnin jälkeen toki on ollut terveenä. Ilonan sulhasenkin valitsin väärin, osaomisteisen kollini, joka oli hyvä outcross Ilonalle. Sitähän en siinä vaiheessa toki tiennyt, että kolli sairastuu astmaan myöhemmin tai että sen jälkeläisiä jää todella paljon kasvatukseen muualla. Joten suotakoon se virhe tehdyksi. Vanhempien luonteetkaan tässä yhdistelmässä eivät olleet parhaat mahdolliset yhteen laitettuna ja varsinkin Ilonan omapäisyys tuntui periytyvän tyttärilleen turhan tehokkaasti. Yhden pennuista sairastuttua vaikeaan astmaan puolivuotiaana päätin jättää sen linjan siihen, vaikka toista tytärtä olisinkin saanut käyttää. Mitään syytä siihen ei kuitenkaan ollut. Geeneissä ei ollut mitään säilyttämisen arvoista, vaikka ulkonäöllisesti deet ovatkin hienoin pentueemme.

Azizan linjaa oli mahdollisuus jatkaa Cleopatran kautta ja niin tehtiin. Nuorena astutettiin ulkomaisella uroksella, jota halusin käyttää. Toinen vaihtoehto oli Aziza itse, mutta emmin toista pentuetta Azizan saaman rokotusreaktion takia. Tuloksena Cleolle oli hieno viiden pennun pentue. Uroksen omistajan puolelta tuli leikkausvelvoite muille myytäville pennuille, joten kaksi jäi omaan käyttöön, Enna ja Emir. Pentueen ollessa noin 9kk ikäinen, Cleo joutui astmalääkitykselle. Pennut ovat nyt 1v 2kk ikäisiä ja toistaiseksi kaikki viisi terveitä. Emirillä on implantti, mikä mahdollistaa sen terveyden seuraamisen pitemmälle. Enna ei ole tullut vielä kiimaan ollenkaan. Aziza on steriloitu, mitä suren jatkuvasti, vaikka tiedän että se olikin oikea päätös. Toinen mahdollisuus avautui Cleon siskon Cassiopeian myötä ja Cassiopeia astutettiin tämän vuoden alussa. Se ei kuitenkaan tullut tiineeksi ja saatuaan muutamia yskäkohtauksia kevään aikana, päädyin unohtamaan tämän suunnitelman. Cassiopeia on nyt steriloitu, joten päätös on lopullinen.

Ei siis ihan ole mennyt putkeen nämä suunnitelmat. Omien rakkaiden kissojen, niiden maailman kauneimpien, osoittautuminen ei-niin-täydellisiksi-kasvatuskissoiksi ei ole mukavaa. Tiedän, että näillä tiedoilla moni olisi jatkanut kasvatusta näillä kissoilla, mutta koska se ei itsestä tunnu hyvältä niin me emme niin tee.

Vielä on toivoa, että Enna ja Emir säilyvät terveinä ja onnistun valitsemaan niille sopivat partnerit ja siten parantamaan tulevien polvien terveyttä.

Plan Ö on sitten uusien kissojen kanssa uudelleen yrittäminen, mikä kylläkin tuntuu aika hankalalta ajatukselta pitemmän päälle, sillä uusia kissoja ei voi loputtomiin tuoda. Ja sellainen vaikutelma on tullut, että ei meidän kissojemme terveys ole sen huonompi kuin muuallakaan Suomessa tai maailmassa rodun terveys on, joten eipä se siitä taida varsinaisesti linjoja vaihtamalla muuttua. Täytyy vain yrittää valita paremmin ne kasvatukseen käytettävät kissat. Koska meillä nyt kuitenkin on oma uusi toistaiseksi terve jo puolitoistavuotias uros ja kaksi uutta naarasta, katsotaan vielä muutaman pentueen verran, miltä tulevaisuus näyttää. Jos samat krempat jatkuvat, lienee tämä touhu meidän osaltamme sitten nähty.